Loimaan Palloilijat palasi voittojen tielle kukistaessaan selkein jaksoin (12-0, 6-3) vastustajansa Ulvilan Pesä-Veikot. Loimaa tahtoi voittoa selkeästi enemmän kuin UPV, joka oli pelin alusta saakka väsyneen ja haluttoman oloinen.
LP sen sijaan tuli raikkaalla ilmeellä otteluun. Osasyynä tähän oli varmaan se, että pitkästä aikaa päästiin pelaamaan lähes optimaalisella miehistöllä.
- Kyllä se söi miestä, kun muutaman pelin ajan joutui taikomaan pelimiehiä ruutuun milloin mistäkin. Riihimäelläkin saatiin tusina miehiä peliin, mutta kaksi heistä pelasi kuumeisina ja yksi jalkavaivaisena. Oli hienoa saada pelaajat paikoilleen ja samalla nähdä, kuinka tänään joukkue toteutti sovittua pelisuunnitelmaa, ja tässä on tulos, jutteli pelinjohtaja Jesse Jokinen ottelun jälkeen.
Upeaa oli tosiaan havaita, kuinka pelaajat olivat löytäneet juuri oikeanlaisen peli-ilmeen illan kärkiotteluun. Alusta saakka painostetiin Ulvila sekä sisällä että ulkona vaikeuksiin. Samalla sisäpelissä oli rentoutta ja kunnon keskiosumia.
LP:n joukkue oli täynnä onnistujia. Ykköspalkittu Antti Ropponen ratkaisi ensimmäisen jakson kolme juoksua tuoneella kolmosjatkeelta lyödyllä kunnarillaan.
- Koko alkukesän olen tuota lyöntiä hakenut. Hienoa, että nyt viimeinkin pallo ui oikeaan osoitteeseen.
Jokeri Tommi Malinen alkaa olla takavuosien kunnossa. Viisi kotiutusta kuudesta paikasta on erinomainen suoritus.
Kakkospalkittu Joona Iivonen piti ulkopelissä Ulvilan tehomiehet kurissa ja löi molemmilla jaksoilla tärkeät juoksut.
Niko Mäki pelasi hienon kopparipelin ja teki kaksi täydellistä kotiutuslyöntiä ensimmäisen jakson lyönti-iloittelussa.
Akseli Åberg ja Miro Märsylä onnistuivat kärjessä omissa rooleissaan mainiosti.
Aleksi Lahti teki myös hienon comebackin yhdellä kotiutuksellaan ja 75% tehoillaan.
Lisäksi ainakin viime peleissä lyöntipelinsä löytänyt Eemeli Mäki voi olla tyytyväinen kahden kotiutuksen iltaansa.
Koko muukin joukkue ansaitsee plussamerkkisen tuloksen, sillä ulkopeli oli jälleen rautaa.
Ulvilan pelissä näkyi se. että muutamat joukkueen nuorimmat pelaajat pelasivat neljännen pelinsä viiteen päivään.
- Haluton, mauton ja väritön esitys meiltä kaikenkaikkiaan. Sunnuntain PuMu-peliä varten jäi paljon mietittävää, totesi vieraiden pelinjohtaja Raimo Bragge.
- Lataus jäi tänään vajaaksi. Sarjassa on näitä kärkiporukoita, joita vastaan sellainen ei vaan riitä. Pelejä on muutamille pelaajille tullut vähän liikaakin. Henkinen puoli on jumissa, ja se pitää nyt laittaa kuntoon.
Ulvilan ykköspalkittu, Veikka Kurppa, ei halunnut selitellä joukkueensa otteita peliruuhkalla.
- Tyhjä on mieli. Ei saatu peliä auki oikein missään vaiheessa. Ei otteluruuhkan pitäisi näin paljon näkyä. Jotain muutakin selitystä täytyy olla, kun tällaiseen kärkipeliin ei sytytä.
Vakuuttava esitys kotijoukkueelta kokonaisuudessaan, mutta Antti Ropposen koskettavat sanat ottelun jälkeen muistuttivat siitä, että pesäpallo on vain osa elämää.
- Omistan tämän pelin viime sunnuntaina poisnukkuneelle isälleni. Olin lauantaina katsomassa häntä kotiseudulla sairaalassa, ja kun ajelin Seinäjoelta Nurmoon, oli matkalla kolme eri peliä käynnissä pesiskentillä. Muistelin, kuinka oma isäni veti viisi vuotta minua ja ikäisteni pesisporukkaa junnuna. Samoin mieleen tulivat ne tuhannet isän antamat syötöt, joista kotipihalla harjoittelin lyömistä. Juttelin viikonloppuna perheen kanssa siitä, että isä haluaisi 100% varmasti, että minä olen täällä pelaamassa. Alkupeli oli nihkeää, kun ajatus vähän harhaili.
